Kirjaessee

C. Teoksen vaikuttavuus 

Kreetta Onkelin kirjoittama romaani nimeltä "iloinen talo" kertoo Luhangassa sijaitsevan pikkukaupungin talosta, jossa Tomperin perhe asuu. Kyseinen perhe ei ole kuitenkaan mikä tahansa Luhangassa asuva perhe, sillä isä on kuollut ja äiti juo alkoholia liiaksi. Perheen lapset Ruut ja Birget sen sijaan yrittävät pärjätä keskenään tai isovanhempien avulla. Romaanin nimi ei täsmää sisältönsä puolesta vaan päinvastoin. Kirja on samanaikaisesti surullinen kuin iloinenkin tietyissä tapahtumissa. Tämän vuoksi se herättää lukijassa ristiriitaisia ajatuksia.

Teos kertoo realistisesti kirjan tapahtumista sekä siinä on myös yhteyksiä nykymaailmaan. Kirja etenee reippaasti ja selkeästi, mutta alkupuolella se vaikutti hieman levottomalta. Kirjassa on myös paljon vuoropuhelua, jonka vuoksi se muistuttaa dialogia. Romaani on niinsanotusti lyhyt ja ytimekäs. 

Kirjan päähenkilönä on Ruut, jonka näkökulmasta kerrotaan tapahtumia. Teos on kirjoitettu minämuodossa eikä päähenkilöä ole kuvailtu sen tarkemmin. Kun taas muita kirjassa esiintyviä henkilöitä, kuten vanhempia ja sisarusta on sen sjiaan kuvailtu enemmän. Teos on laajalti päähenkilön ja muiden sivuhenkilöiden kokemuksia ja tulkintoja perheestä.

Teos vaikuttaa mielipiteeseeni kirjasta kahdella tavalla. Siinä oli molempia puolia. Niin hyviä kuin huonojakin puolia. Hyvä puoli oli se, että kirja oli välillä hauska ja huvittava. Miinuksen puolelle jäi kertomuksen juoni, joka oli joissain kohtaa hieman tylsä. Teoksessa oli käytetty myös toistoja henkilöiden välisissä keskusteluissa lisäksi kertoja tulkitsi tapahtumia oman näkökulmansa mukaisesti. Teoksen sisältö on pääosin kirjan henkilöiden välisistä suhteista kertova. Kirjan alussa käydään läpi kaikki romaanissa esiintyvät henkilöhahmot ja heidän väliset vuorovaikutussuhteet. Kirjan loppuakohden henkilöt kuitenkin muuttuvat ja muutama unohtuu kertomuksen edetessä. Sen sijaan kertomukseen tulee kuitenkin uusia henkilöhahmoja loppuakohden. Kirja onkin monipuolinen sisällöltään sekä kaikinpuolin mukava.

Lapsi ei tietoa pelkää

a) Kolumnissa kerrotaan, että lasten pitäisi saada enemmän tietoa uutisia seuraamalla. Kirjoittajan mielestä lasten olisi hyvä pysyä uutisista ajan tasalla. Vanhempien vaikutus on hyvin pitkälti painottunut lasten uutisten katsomiseen, jonka vuoksi lapset eivät ole seuranneet uutisia.

b) Teesi on vanhempien liika suojeleminen lapsia uutisilta.

c) Kreetta Onkeli kirjoittaa kolumnissaan ''Lapsi ei tietoa pelkää''
(4.4.2011 Helsingin Sanomat) lasten uutisten seuraamisesta ja siitä, miten vanhemmat vaikuttavat siihen.

d) Kolumnissa sanotaan, että vanhemmat rajoittavat lasten uutisten katsomista. Olisi kuitenkin hyvä asia, että lapsetkin seuraisivat uutisia esimerkiksi televisiosta tai sanomalehdistä, mutta televisiossa se ei aina takaa niiden soveltuvuutta. Uutiset eivät myös saata kiinnostaa lapsia, jotka eivät aiemmin ole katsoneet niitä. Sen vuoksi lasten kuuluisi saada ainakin vähän tietoa uutisista.

 Ruoalla leikkimistä      

a) Kolumnissa kerrotaan ihmisten suhtautumisesta ruokaan. Nykyään ruoasta ollaan liian nirsoja ja arvostus sitä kohtaan niinsanotusti häviää. Kirjoittaja kertoo myös hyvistä tavoista ja ruokailusta, kuinka se on yleisestä mediassa.

b) Teesi on suhtautuminen ruokaan paremmin ja ruoan arvostuksen säilyttäminen.

c) Susanna Kauppi kirjoittaa kolumnissaan ''Ruoalla leikkimistä''
(10.12.2012 Etelä Saimaa) ruoan arvostuksesta ja siitä, kuinka ihmiset ovat ruoasta nykyään nirsoja. Myös allergioita on enemmän ja se vaikuttaa ruoan valmistukseen. Kirjoittaja mainitsee kolumnissaan myös hyvistä pöytätavoista.

d)  Ruoan valmistusta ja raaka-aineita kuuluisi arvostaa enemmän. Lisäksi kolumnissa mainitaan allergioista, jotka ruoan valmistuksessa pitäisi muistaa.

Huolimattomia unelmia

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia
Suomi 2008
Otava 253s

Päädyin juuri tähän kirjaan sen vuoksi, että sen takakansi näytti kiinnostavalta ja kirja vaikutti kaikinpuolin mukavalta. Kirjan lukemisesta välittyi hyvä fiilis, sillä kertomuksia oli kiva lukea.

Kirjassa on kaksitoista tarinaa tavallisista suomalaisista ihmisistä, joille tapahtuu kaikenlaista. Jokainen tarina on omanlainen ja ne kertovat nykyajan arkisista tapahtumista. Kirjassa esiintyy perheitä sekä yksittäisiä henkilöitä, heillä on tavoitteita ja myös unelmia, josta kirjan otsikkokin kertoo. Novellissa useimmilla kertomuksilla on selkeä lopetus ja loppuratkaisu, jotka jäävät myös lukijallekin selväksi. Parissa muussa tarinassa sen sijaan ne eivät välity niin selkeästi lukijalle, kuten tarinat ''sama sana'' ja ''olosuhteet''.
Kirjassa oli erilaisia tapahtumapaikkoja. Toiset kertomusten tapahtumat sijoittuivat ulkomaille ja toiset Suomeen. Novellissa oli myös joitakin tapahtumia, joista olisi halunnut tietää vielä lisää. 

Novellin kaikki tarinat etenivät melko samalla tyylillä, mutta niissä jokaisessa oli kuitenkin toisenlainen tunnelma. Tarinoita kerrottiin eri ihmisten näkökulmista ja ulkopuolisesta kertojasta.
Novellin kertomukset voitaisiin jakaa kolmeen novellityyppiin. Juoninovelliin, tilannenovelliin ja absurdiin novelliin siksi, että kertomuksista löytyy jokaista lajia.








  
 

Seikkailu musiikin parissa

 

Kirja: Kymmenes sinfonia
Kirjoittaja: Joseph Gelinek
Painovuosi: 2010
Suomennos: Terttu Virta 
Kirjan alkuperäinen nimi: La décima sinfonía
Laji: Rikos ja jännitys

Kymmenes sinfonia on Joseph Gelinekin ensimmäinen teos. Hän on espanjalainen salanimellään kirjoittava musiikkitieteilijä. Kirjoittamisen ohella hän myös soittaa pianoa ja säveltää kappaleita. Beethovenia hän pitää esikuvanaan ja kirjassa tutustutaankin hänen teoksiinsa melko perusteellisesti. 

Kirja kertoo nuoresta musiikkitieteen lehtorista nimeltä Daniel Paniaguasta. Hän saa tilaisuuden päästä ainutkertaiseen konserttiin, joka esitetään Madridissa osana Beethovenin kymmenettä sinfoniaa. Teoksessa kuitenkin käy ilmi, ettei päähenkilön mielestä hieno konsertti ollutkaan kaikille sopiva ja siitä johtuen arvostettu kapellimestari yhtäkkiä häviää näkymättömiin. Daniel ja tutkiva komisario Aguilari hyppäävät jännittävään seikkailuun sävellystä selvittäessä.

Kirjassa esiintyy paljon musiikkisanastoa ja eri soittimiin liittyviä termejä. Musiikinteoriaa on kuvattu yksityiskohtaisesti ja selkeästi, joka oli hieman yllättävää. Romaanissa kuvataan hyvin selkeästi konsertissa olevaa tunnelmaa sekä orkesterin soittoa. Nuottien salakirjoitukset ja muut mysteerit ovat myös osa kirjan kertomusta.

Teoksessa oli hyvin kuvattu pää -ja sivuhenkilöitä sekä miljöötä. Tapahtumat sijoittuvat eniten Madridiin, koska siellä sijaitsee yliopiston musiikkitieteen laitos ja kirjan päähenkilö sekä muut sivuhenkilöt ovat sieltä kotoisin.

Kirjan loppuratkaisu jäi hieman epäselväksi, mutta muutoin pidin siitä. Kirjassa oli helppo pysyä mukana sekä teosta oli kaikin puolin miellyttävä lukea, sillä kirjan tapahtumat etenivät mielestäni sopivaa vauhtia. Teksti oli helppolukuista ja selvää, mutta kirjassa esiintyvillä henkilöillä oli ulkomaalaiset nimet, jotka olivat hieman erikoisia.

Kymmenes sinfonia sopii musiikkitieteen ystäville sen sisältönsä perusteella. Kirjan päätavoitteena onkin etsiä juuri se viimeinen ja keskeneräinen Beethovenin kymmenes sinfonia.
 

Viittaamisharjoitus

MTV3: Venäjän kieli halutaan vahvemmin Itä-Suomen kouluihin (Julkaistu 13.1.2013 Helsingin Sanomat)
Itä-Suomen kouluissa kannatetaan laajasti venäjän kielen opetusta. Kyselyyn vastanneista melkein 90 prosenttia on sitä mieltä, että venäjää pitäisi saada opiskella ruotsin kielen sijaan. Kyseiseen osallistuneista vastaajista lähes 70 prosenttia haluaa saada venäjän kielen opiskelun mahdolliseksi Suomen kouluissa niin, että ruotsin kielen opiskelu olisi myös mahdollista. MTV3 tehdyn kyselyn mukaan taas lähes yli puolet suomalaisita haluaisi ruotsin kielen opiskelun olevan vapaaehtoista koko maan peruskouluopetuksessa, mutta nykyään ruotsia ei voida vaihtaa, sillä se on pakollista.

Mielestäni venäjän kielen opiskelu on kaikinpuolin hyödyllistä etenkin Etelä-Suomessa venäläisten suuren määrän vuoksi.  Nykyään kaikissa liikkeissäkin tarvitaan venäjää sekä näin olisi hyvä saada pohja kielelle. Ruotsia ei oikein tarvitse missään, sillä englannilla pärjää ihan hyvin sekä monien mielestä se onkin turha kieli Suomessa.